Historia, taustat ja nykypäivä

EU:n ohjelmat rahoitetaan suoraan unionin budjetista. Sen tulot kerätään jäsenmailta muun muassa ulkotullien, sokeriveron, maatalousmaksujen ja arvonlisäveronpohjaan sekä BKT-suhteeseen perustuvien jäsenmaksujen muodossa. Euroopan komissio suunnittelee ja hallinnoi ohjelmia. EU-maiden ministerit päättävät ohjelmien lopullisesta koosta, sisällöistä ja toteutustavoista. He hyväksyvät yhdessä Euroopan parlamentin kanssa niiden vuosittaiset budjetit.

EU:n tutkimus-, kehitys ja innovointitoiminnan historiaa

EU:n tutkimusyhteistyöllä on pitkä historia. Ensimmäisenä käynnistyi ydinvoimatutkimus vuonna 1956 tehdyn EURATOM-peruskirjan pohjalta. Pienimuotoista tutkimustoimintaa on toteutettu jo pitkään myös Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä. 1970-luvulla käynnistyi energiatutkimus, joka perustui muuhunkin kuin ydinvoimaan. 1980-luvulla tutkimuksen toiminta-aluetta laajennettiin määrätietoisesti.

Euroopan yhteisön ensimmäinen tutkimus- ja kehitystoiminnan puiteohjelma ajoittui vuosille 1984-1987. Se kattoi tasaisesti energian, ympäristön, teollisuuden ja maatalouden raaka-aineet sekä muut sellaiset tutkimusaiheet, joita pidettiin tärkeinä koko yhteisölle. Toinen  puiteohjelma vv.1987-1991 painottui informaatioyhteiskuntaan.

Kolmannesta puiteohjelmasta tehtiin päätös jo vuonna 1990. Sen toteutus viivästyi  kuitenkin niin, että ohjelman ensimmäiset hankkeet käynnistyivät vuoden 1992 alussa ja viimeiset vuoden 1994 aikana. Useat näistä hankkeista jatkuivat vuosiin 1995 ja 1996 saakka. Edeltäjiensä tapaan kolmas puiteohjelmakaan ei ollut vain tutkimusohjelma. Se oli monivuotinen strategia, joka määritteli toiminnan tavoitteet,  keskeiset aihealueet ja ohjelmien rahoituksen tason. Erilliset tutkimusohjelmat muodostavat puiteohjelman tarkemman sisällön ja toteuttavat sen.

Neljäs puiteohjelma (vv. 1994 -1998) toteutettiin edellisten tapaan niin, että se meni ajallisesti osittain päällekkäin edeltäjänsä kanssa. Tämä takasi tarvittavan jatkuvuuden ja joustavuuden. Neljäs puiteohjelma käynnistyi tarjouspyyntöineen vuoden 1995 alussa.

EU:n tutkimus- ja kehitystoiminnan menot olivat olleet jo muutamia vuosia 4 - 5 % koko EU:n budjetista. Esimerkiksi vuosina 1995 -1998 käytettiin noin 13 215 miljoonaa euroa EU:n t&k-toimintaan.

"Vaikka ohjelmat nykymuodossaan ovat uusi toimintamuoto, EU-tutkimuksella on pitkä historia."

"Tekes vastaa yleensä teknologisten ja teollisten ohjelmien ja Suomen Akatemia tutkimuksellisten ohjelmien hallinnosta"


Tutkimus- ja kehitystoiminta 2000-luvulla

EU:n tutkimus- ja kehitystoiminta ja siihen rakennetut puiteohjelmat ovat tärkeä osa  eurooppalaista tieteellistä ja teknologista yhteistyötä. EU:n tutkimus- ja kehitysrahoitus on ollut noin 10 % jäsenmaiden julkisesta siviilitutkimuksesta. Siis lähes kaksinkertainen määrä verrattuna vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen.

Viides puiteohjelma kattoi vuodet 1998-2002. Sen budjetti oli kaikkiaan 14 960 miljoonaa euroa. Puiteohjelma oli jaettu neljään eri toimintokokonaisuuteen, joista ensimmäinen muodostui temaattisista erityisohjelmista. Kolme muuta toimintokokonaisuutta olivat puolestaan horisontaalisia. Niiden sisältö määräytyi enemmän toimintamuodon kuin tutkimuksen aihepiirin mukaan. Niillä tuettiin kaikkia tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen alueita.

Kuudes puiteohjelma oli käynnissä vuosina 2002-2006. Se oli jo vahvasti suunnattu eurooppalaisen tutkimusalueen ERAn rakentamiseen. Tämän puiteohjelman budjetti oli 17 883 miljoonaa euroa. Lisäksi ydinenergia-alan Euratom-ohjelmaan käytettiin 1 230 miljoonaa euroa.

EU:n seitsemäs tutkimuksen, demonstraatioiden ja kehityksen puiteohjelma kattoi vuodet 2007 - 2013, siis edeltäjistään poiketen sen kesto oli seitsemän vuotta. Budjetti oli jo varsin huomattava, reilut 50 miljardia. Puiteohjelma koostui neljästä erityisohjelmasta, jotka olivat Yhteistyö, Ideat, Ihmiset ja Valmiudet.

EU:n nykyinen puiteohjelma on nimeltään Horizon 2020, suomeksi Horisontti 2020. Tämäkin ohjelma kestää seitsemän vuotta (vv. 2014 - 2020), ja sen budjetti on jo lähes 80 mrd euroa. Ohjelman avainsanoja ovat muun muassa innovointi, tulosten hyödyntäminen, vaikuttavuus, loppukäyttäjät, uudet ja uudentyyppiset osallistujat sekä pk-yritykset.

Jäsenvaltioiden asema EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmissa

Euroopan parlamentti ja jäsenmaiden edustajista koostuva EU:n ministerineuvosto tekevät yhdessä päätöksen puiteohjelmasta. Kun itse ohjelmasta on saatu päätös, jäsenmaat sopivat ministerineuvostossa lopullisesti erillisten t&k-ohjelmien sisällöstä ja toteutuksesta. Komissio vastaa puiteohjelman toteutuksesta. EU:n jäsenmaat valvovat toteutusta ja pääsevät vaikuttamaan vaikkapa sisältöihin ohjelmille perustettavissa komiteoissa, joiden jäsenistö koostuu jäsenmaiden edustajista.

Komiteat kokoontuvat säännöllisesti käsittelemään toteutuksen kannalta tärkeitä toimia, kuten budjetin käyttöä, työsuunnitelmien ja tarjouspyyntöjen/hakujen julkaisua ja hyväksyttyjen hankkeiden valintaa. Komissio ei pääsääntöisesti voi toteuttaa suunniteltuja toimia ennen kuin se on saanut myönteisen mielipiteen ohjelmakomitealta. Mikäli komitea ei hyväksy komission esitystä, asia menee ministerineuvoston päätettäväksi. Näin ainakin periaatteessa EU-maat voivat vaikuttaa ohjelmiin myös niiden ollessa käynnissä, ja komission on otettava jäsenmaiden mielipiteet riittävästi huomioon.

Suomi ja EU:n tutkimus- ja kehitysohjelmat

Suomessa EU:n ohjelmat hallinnoidaan hajautetusti. Pääperiaate on se, että samat viranomaiset, jotka hoitavat kotimaistakin tutkimus- ja kehitystoimintaa, vastaavat eri ohjelmien hallinnosta Suomessa.

Tekes vastaa yleensä teknologisten ja teollisten ohjelmien ja Suomen Akatemia tutkimuksellisten ohjelmien hallinnosta.

Työ- ja elinkeinoministeriön johtama EU:n t&k-jaosto vastaa eri ohjelmien koordinaatiosta, niiden yhteisistä asioista ja toimii neuvoa-antavana elimenä Suomen EU-päätöksenteossa. Jaostossa ovat edustettuna kaikki ne hallinnonalat, joita EU:n tutkimus- ja innovaatiotoiminta koskee. Tekesissä sijaitseva EU:n tutkimus-ja innovaatio-ohjelmat EUTI on puiteohjelmien valtakunnallinen yhteystoimisto ja vastaa yleisestä tiedotuksesta ja neuvonnasta. Suomen osuus EU:n tutkimustoiminnan menoista sisältyy Suomen jäsenmaksuun EU:lle.